Herneet on yksi kasveista joiden kasvua odotan innolla! Ostin lajiketta (Alderman), jonka odotetaan kasvavan noin 1,5 metrin pituiseksi. Monet herneistä ei lähtenyt itämään. Nekin jotka lähti, niidenkin kasvu on ollut hitaamman puoleista. Kuitenkin vihdoin herneet on päässyt kasvuvauhtiin!
Minulle tuli muutaman päivän tauko rikkaruohojen nyppimisestä. Juhannuksen tienoilla kerkesin kitkeä pahimmat rikkaruohot pois. Sillä reissulla sitten huomasin, että pitkin palstaa kasvaa perunoita siellä sun täällä. Yhden herneen ihan viereen oli ilmestynyt peruna! Tämä herne oli selvästi muita herneitä lyhyempi. Ehkä peruna on hernettä ahneempi kaveri!
Herneiden alku on ollut takkuista
Muutenkin herneiden itäminen ei onnistunut palstalla kuten olin toivonut. Laitoin yhteensä 16 hernettä maahan, joista vain kolme lähti itämään. Koitin idättämistä kotona yhtä laihoin tuloksin. Sain kuitenkin taas kolme hernettä idätettyä ja nyt minulla on yhteensä kuusi herneen taimia palstalla.
Taimilla alkoi olla jo pituutta sen verran, että aloin rakentamaan niille tukea. Askartelin kasvutuen tukikeppien, juuttinarujen sekä kuitukangaspidikkeiden avulla.
Sidoin juuttinarulla tukikepit yhteen. Kuitukangaspidikkeet toimivat alimmaisen tukikepin “ankkurina” maassa. Olen sitonut juuttinarut alimmaiseen keppiin kiinni, joten niitä pitkin herneiden on hyvä lähteä kiipeämään. Tuli aika mahtipontinen “kiipeilyteline”, mutta onpahan valmiina parempia satoja varten 😀
Katso vaihe vaiheelta, kuinka rakensin tämän tuen herneille! Video nähtävillä Instagram sivuilla!
Herneet löysivät narut kolmen päivän sisällä! Nyt siis kaikki herneet ovat tarttuneet söpöillä pikku “käsillään” naruista kiinni. Minusta on niin ihmeellistä kuinka ne osaakaan noin ottaa kiinni jostain. Nämä on niitä hetkiä kun ihailee vain miten luonto onkaan niin ihmeellinen ja kaunis.
Tillien uusi alku
Juhannus oli ja meni (kuten tillitkin -_-). Jätin viljelylaatikkoon paikalleen ne, mitä tilleistä jäljelle jäi. Olen oppinut, että viljelyä ei aina tarvitse ottaa vakavissaan. Tällä mentaliteetilla jäin mielenkiinnolla seuraamaan mitä tilleille tapahtuu. Kuinka ollakaan, ne ovat lähteneet pikkuhiljaa kasvamaan taas!
Sieltä niitä puskee! Jospa tällä kertaa jäisi omalle lautaselle myös jotain maistettavaa. Taas jälleen ihailen luonnon kykyä uusiutua ja löytää keinoja mennä eteenpäin. Toistaiseksi muu sato on saanut olla rauhassa. Katsotaan kauanko.
Ensimmäisiä satoja saa jo korjata!
Omalta palstalta olen jo saanut useamman kesäkurpitsan sekä useita lehtikaalia. Lehtikaaleja olen paahtanut ja paistanut. Kesäkurpitsaa olen paistanut. Molempia olen napostellut sellaisenaan sekä käyttänyt ainesosana salaattiin. On upea tunne kun saa syödä itse kasvatettua ruokaa. Se on todella palkitsevaa. Vihreitä peukaloita!
