Kun sain tietää, että saan palstan tälle keväälle, alkoi valtava myllerrys aivoissa. Kasvatanko kuinka paljon kukkia, entä perunaa, entä porkkanaa? Mitä edes haluan kesällä lautaselle? Lähdin purkamaan ajatusmyllerrystä niin, että mitä voin helmikuun(!) alussa edes vielä tehdä. Ensitöikseni lähdin mittaamaan palstan rajat.
Aita suojaamaan
Ensimmäinen päätös oli selvä: halusin aidan. Lähdettiin lapsen kanssa mittaamaan palstan ympärysmittaa. Tämän jälkeen aloin etsiä aitaa uutena sekä kierrätettynä. Opiskelijana yllätyin, että aidat eivät ole kovin edullisia.
Olen kuitenkin kuullut ikävästä ilmiöstä, jossa palstalaisilta varastetaan satoa. Myös puput ja peurat voivat käydä piipahtamassa ruokailemassa. Päädyin ostamaan 80 cm korkean aidan ja 10m rulla riitti just eikä melkein. Meidän palstalla 80 cm korkea aita on maksimi mitä saa käyttää.
Maaperän tutkimista
Minullahan ei siis ole minkään tasoista koulutusta tai osaamista viljelyyn. Itselle maaperän tutkiminen tarkoittaa sitä, että menen lapion kanssa katsomaan miltä maa näyttää. Lähdimme lapsen kanssa kääntelemään maata. Siinä tuli samalla tutuksi millainen maaperä mahdollisesti on käsissä. Halusin niin sanotusti aloittaa ”puhtaalta pöydältä” ja mylläsimme palstan kokonaan.
Lapsesta oli hauskaa, kun myllätessä vastaan tuli perunoita. Muutaman pieni porkkanakin löytyi maan alta. Heitettiin perunat ja porkkanat roskiin, ettei vain ne houkuta jyrsijöitä. Vaikka en edes tiedä kelpaako heille talven yli maassa lojuneet juurekset.
“Täytyy muistaa, että vaikka onkin ihana uusi harrastus, niin myös hauskanpito uuvuttaa, vaikka se ei siinä hetkessä tunnu siltä”
Lavakaulukset, eiku viljelylaatikot
Kun palstan rajat ja maaperä oli koluttu läpi, aloin suunnitella tarkemmin mitä laittaisin kasvamaan minnekin. Hieman kurkin miten muut ovat ratkaisseet oman palsta tilansa hyötykäytön. Todella monella oli palstallaan viljelylaatikoita. Palstallani on maassa kohta, jossa tulee soraa vastaan eikä multaa ole tarpeeksi päällä. Päätin siten siihen kohtaan hankkivani viljelylaatikon. Loppujen lopuksi viljelylaatikoita tuli kolme palstalle 😀 Olen vakuuttunut niiden kätevyydestä!
Perunoita piti saada
Ennen kuin edes tiesin saavani palstan, olin jo laittanut perunat itämään. Olin hankkinut perunoille omat perunaämpärit. Minulle oli uusi tieto, että perunoiden kasvatus onnistuu ämpärissä! Tähän tarkoitukseen on siis olemassa omia ämpäreitä. Onnistuu kuulema myös säkissä kasvattaminen.
Perunassa on jotain niin tuttua ja turvallista, että se tuntui luontevalta vaihtoehdoilta. Ja ilmeisesti suhteellisen helppokin hoidettava. Kunhan huomioi perunaruton ja muut taudit, jotka vaanivat pottuja.
Pörriäiset mukana suunnittelussa
Viljelypalsta ei ole minulle vain hyötykasveja varten. Haluan pikku pörriäisiä palstalleni. Ei pelkästään omaksi iloksi, vaan tuntuu että jotain on tehtävä sen eteen, että pörriäisille riittää töitä. Nykyään on yhä vähemmän pinta- alaa, joita pölyttäjät pääsevät hyödyntämään. Ilman pölyttäjiä, meillä ei ole ruokaa!
Suunnittelen istuttavani siis kukkia, jotka houkuttelevat pölyttäjiä, mutta toimisivat samalla tuholaistorjuntaan. Näistä ainakin laventeli ja samettikukka on ilmeisesti hyviä. Olen kuullut, että laventeli on hankala. Ja totta tosiaan sen idättäminen on ollut projekti 😀 saa nähdä mitä laventelille käy.
Paljon uutta
Palstan muokkaus on ollut innostavaa, mukaansa tempaavaa ja mielenkiintoista. Olen selvitellyt paljon itselleni aivan uusia asioita. Uuden oppiminen on hauskaa, mutta myös uuvuttavaa. Täytyy muistaa, että vaikka onkin ihana uusi harrastus, niin myös hauskanpito uuvuttaa, vaikka se ei siinä hetkessä tunnu siltä. Innolla eteenpäin kohti kesää! 😀
